Mietin pitkään raskauden aikana, kumpaa synnytystä jännitin enemmän, ensimmäistä vai toista. On samaan aikaan sekä hyvä että huono asia, kun tietää mitä kaikkea voi tapahtua ja miltä se saattaa tuntua. Tähän synnytykseen olin kuitenkin valmistautunut hyvin paljon etukäteen sekä henkisesti että fyysisesti. Viimeisinä viikkoina sain itseni uskomaan, että tämän valmiimpi ei ihminen voi olla. Tunsin myös itsekin, että vauva oli nyt loppuaikoina alempana kuin esikoinen missään vaiheessa (paitsi hetki ennen syntymäänsä tietysti) ja että lantionpohja tuntuu nyt hyvällä tavalla rennommalta kuin silloin. Viimeisimmässä lääkärintarkastuksessa viikolla 36+, lääkäri totesi tuntevansa vauvan pään ja kohdunsuun olevan noin 1cm auki. Tyypillinen tilanne uudelleensynnyttäjälle, mutta käytännössä tarkoitti sitä, että vauva saattaisi tulla minä päivänä hyvänsä (tai sitten toisaalta siinä voi mennä vielä useampi viikko). Esikoisen kohdalla sanottiin, että tuskin ennen joulua syntyy ja laskettu aika oli
Terapiaa Terhin kanssa
Äitiysfysioterapiaa ja epätäydellistä äitiyttä! Täällä kirjoittelee 29-vuotias äitiysfysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti ja 2-vuotiaan lapsen äiti. Haluan antaa lisätietoja ja vinkkejä äitiysfysioterapiaan liittyen mutta myös pohtia avoimesti omaa äitiyttä. Kokemusta on synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sekä lapsen allergioista vatsavaivoineen. Liikunta on aina ollut elämässäni mukana, tyylit vain vaihtuneet elämäntilanteen mukaan.