Siirry pääsisältöön

Ei mikään ohimenevä trendi - äitiysfysioterapian ABC

Eräs asiakkaani kertoi kysyneensä lääkäriltä jälkitarkastuksessa onko hänellä mahdollisesti erkaumaa ja voisiko saada lähetteen äitiysfysioterapeutille. Lääkäri oli kuulemma vastannut: ”Se on sellainen trendijuttu. Odota puoli vuotta ja voit tehdä mitä haluat”. Arvaatte varmaan, että minulla nousi savu korvista tuon kommentin kuultuani. On totta, että äitiysfysioterapia on ollut aikamoisessa nosteessa viimeiset pari vuotta. Vihdoinkin äidit saavat tarvitsemaansa huomiota! Perinteisesti vauvan synnyttyä kaikki huomio on ollut vauvassa. Äitien on pitänyt olla vain tyytyväisiä siihen, että vauva ja hän ovat selviytyneet hengissä synnytyksestä.

Lääkäri oli oikeassa siinä, että aikaisintaan puoli vuotta synnytyksen jälkeen voi ajatella juoksun tai muun raskaamman liikunnan aloittamista. (Tästä tulossa oma postaus myöhemmin!) Tosiasiassa on hyvin yksilöllistä milloin voi aloittaa itselle tutun liikuntaharrastuksen tai jonkun uuden lajin. Varmaa on kuitenkin se, että liikuntaan palaaminen tulee tehdä progressiivisesti edeten, eikä suin päin ”kylmiltään”. Jos tekee liian raskaita liikuntasuorituksia, tai muuta kuormittavaa ennen kuin lantionpohja tai keskivartalon tuki on kunnossa, voi seurauksena olla esim. kohdun tai virtsarakon laskeuma tai selkäkipuja.

Joku saattaa ihmetellä miten ”ennen vanhaan” äidit ovat pärjänneet ilman fysioterapeutin ohjeistusta? Pärjänneet ovat tottakai, mutta millä hinnalla? Osa lantion laskeumien korjausleikkauksista olisi voinut olla ennalta ehkäistävissä ja osa selkäkivuista vältettävissä oikeainlaisilla harjoitteilla. Vaikutukset saattavat näkyä vielä kymmenien vuosien päästä. Synnäriltä ja neuvolasta saa toki pintapuoleista ohjeistusta ja valmiita paperilappusia, mutta se ei käytännössä ihan riitä.
Äitiysfysioterapia kohtaa edelleen vähättelyä myös terveydenhuollon ammattilaisilta.

Mitä äitiysfysioterapia on? Suora lainaus Suomen Äitiysfysioterapeuttiliiton sivuilta:
”Äitiysfysioterapia on kokonaisvaltaista ennaltaehkäisevää tai kuntouttavaa fysioterapiaa, jonka tavoitteena on edistää raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten terveyttä ja hyvinvointia. Äitiysfysioterapiassa ohjaus, neuvonta ja kuntoutus pohjautuu tutkittuun tietoon ja vankkaan kliiniseen kokemukseen.

Äitiysfysioterapeutti on terveydenhuollon ammattilainen, joka on erikoistunut:
Raskausajan liikuntaan ja harjoitteluun
Synnytykseen valmistautumiseen
Synnytyksestä palautumiseen
Suorien vatsalihasten erkauman kuntoutukseen
Äidin ergonomiaan vauva- ja pikkulapsiaikana
Kivun hoitoon ja ennaltaehkäisyyn raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen
Sektio- ja episiotomia-arpien hoitoon ”www.aitiysfysioterapia.fi


Mitä äitiysfysioterapiavastaanotolla sitten tapahtuu? Haastattelun avulla selvitetään miten raskaus ja mahdollinen synnytys on sujunut ja millaiseksi äiti kokee psyykkiset ja fyysiset voimavaransa tällä hetkellä. Lisäksi kysellään millaiset liikuntatottumukset ovat olleet ennen raskautta ja sen aikana. Jos äidillä on ollut tiettyjä oireita ja kipuja, niistä tiedustellaan tarkemmin ja tarvittaessa tehdään esim. liiketestejä. Jos kyseessä on jo synnyttänyt äiti, erkauma ja keskivartalon palautuminen tarkistetaan yleensä aina. Siihen liittyen käydään yhdessä läpi oikeanlaista aktivointia lantion ja vatsan alueen lihaksille ja asiakkaalle sopivia kotiharjoitteita. Ryhtiin ja ergonomiaan liittyviä asioita käydään hyvin usein läpi. Monesti äidit kokevat ryhdin lysähtäneen vauvavuoden aikana. Jos asiakkaalla on ollut kipuja, niihin liittyen tehdään mahdollisesti kipuhoitoa ja/tai manuaalista käsittelyä.

Myöhemmissä postauksissa tulen käsittelemään erkaumaa ja synnytyksestä palautumista vielä tarkemmin. Seuraava teksti on kuitenkin enemmän itsestäni ja omasta äitiydestäni.

Kommentit

  1. Se on kyllä ihme, miten huonosti äiti huomioidaan synnytyksen jälkeen yhtään missään asiassa. Neuvolakäynnit keskittyvät yhtäkkiä vauvan punnitsemiseen (ja loppukäynti meneekin sitten sellaisessa huudossa ettei siinä paljon äidistä jutella) ja jälkitarkastuksessa lähinnä tsekataan, että synnytyskone toimii. Itsekin tunnistin jo jälkitarkastuksessa, että erkaumaa oli ja se oli aika iso, mutta lääkäri vain kuittasi sen, että kyllä se siitä itsellään menee.
    No ei mennyt, mutta äitiysfyssarille pääsin vasta vuosi synnytyksestä. Siihen mennessä erkauma ei ollut umpeutunut yhtään, eli en voinut harrastaa mitään itselleni mielekästä urheilua. Kaksi vuotta synnytyksestä eikä se vieläkään ole täysin umpeutunut (koska luulin pärjääväni kahdella fyssarikäynnillä etten rasittaisi 'turhaan' julkista terveydenhoitoa), mutta väitän kyllä, että nopeampi puuttuminen erkaumaan olisi tarkoittanut myös nopeampaa palautumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Raskaudessa äitiä huomioidaan tarkasti mutta synnytyksen jälkeen äiti aika tehokkaasti unohtuu neuvolasysteemissä, vaikka raskaus ja synnytys ovat isoja mullistuksia kropalle. Ja siis noi neuvolalääkäreiden kommentit ovat välillä aivan uskomattomia ja tuntuu, että heidän tietämys on jostain kivikaudelta!! Tutkimusten mukaan 1/3 äideistä erkauma ei palaudu itsellään. Ja siis jokaiselle olisi hyvä fysioterapeuttinen jälkitarkastus. Tähän liittyen oli kansalaisaloitem mutta sitten tuoli tuo korona jonka jalkoihin se jäi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä.

Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valmis. 

Vaunulenkkeily kannattaa aloittaa ihan lyhyistä lenkeistä ja asteittain lisätä matkaa/aikaa. Kokei…

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen.

Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. (Tästä aiheesta oma …

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.)
Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellaki…