Siirry pääsisältöön

Lantionpohjan koulutus, mitä jäi käteen? Tai siis sinne mihin aurinko ei paista…

Fysioterapian jatkokoulutukset ovat siitä hauskoja, että omasta kropasta löytää aina jotain uutta "vikaa" tai ongelmaa. Useimmiten kyse on melko pienistä jutuista, koska jokaisesta meistä löytyy jotain poikkeavaa, kun tarpeeksi tarkkaan katsotaan. Ehkä asiakkaita lohduttaa ajatella, että ihmisiä me fyssaritkin ollaan. Viime viikonloppuna olin lantionpohjan fysioterapian kaksipäiväisessä jatkokoulutuksessa. Olin käynyt yksipäiväisen peruskoulutuksen 2017.



Osa ehkä miettii tässä vaiheessa mikä ihmeen lantionpohja ja mitä fysioterapiaa sinne tehdään? Lantionpohja on nimensä mukaisesti alimpana lantiossa ja koostuu 14:sta lihaksesta, jotka ovat kolmessa eri kerroksessa. Niiden tehtävänä on kontrolloida virtsaamista ja ulostamista, vaikuttaa seksuaalitoimintoihin sekä tukea lanneselkää. Ne kannattelevat vatsakapselin ja sisäelinten painon kaikista alimmaisina, eli ovat hyvin tärkeässä roolissa. Jos tämä alin linkki pettää, ei ylempänä sijaitsevilla sisäelimilläkään ole parhaimmat oltavat!



Fysioterapeuttisia tutkimusmenetelmiä ovat manuaalinen tutkiminen (kaikki fysioterapeutit eivät tee sisätutkimusta), ultraääni (samoin kuin gynekologeilla) ja EMG eli sähköinen, mutta kivuton menetelmä lihasvoimatasojen mittaamiseen (elektrodi kuvassa alla.) Haastattelu on tärkeässä roolissa! Lisäksi tutkimisessa huomioidaan ryhti, hengitys ja keskivartalon alue kokonaisuudessaan. Kaikkiin tutkimusmenetelmiin kysytään aina asiakkaan lupa, eikä mihinkään pakoteta. Kaikki pyritään tekemään kivuttomasti.


Mitäs havainnointeja parini teki kurssilla? Ainakin sen, että meikä on ihan "takakireä" muija! Hän ei siis käyttänyt näitä sanoja, tässä oma tulkintani. Eli lantionpohjassa syvien pakaralihasten kohdalla on jännittyneisyyttä ja saman huomaa myös alavatsalta päältäpäin. Koska lantionpohja on vatsan kautta yhteydessä yläkroppaan, ei mikään ihme, että yläniska ja purentalihakset ovat monesti olleet jumissa. Ultraäänen kautta huomattiin, että lantionpohjan supistus ja aktivointi tapahtuu kiitettävän isolla liikkeellä. Tämä on yksilöllistä, kuinka iso liike on "tarpeeksi" iso, tärkeintä on oikea suunta! EMG:ssä huomasin, että maksimivoimataso on raskautta edeltävällä tasolla; jes! Mutta kestovoimassa on edelleen tekemistä.

Lantionpohja ja syvä poikittainen vatsalihas ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa, ja kun aktivoi lantionpohjaa, pitäisi poikittaisen vatsalihaksen aktivoitua myös spontaanisti. Tutkimista harjoitellessamme huomasimme, että minulla ei niin käy. Tähän todennäköisesti vaikuttaa kylkivälilihasten jumitus. Kyllä, kehossa kaikki on jännästi yhteydessä! Saan toki tehtyä syvän vatsalihaksen aktivoinnin kun siihen keskityn, mutta senkin olin tehnyt liian voimakkaasti, pieni ja kevyempi liike riittää. Itsellä ei varsinaista vatsalihasten erkaumaa ole kahteen vuoteen ollutkaan, mutta jos en keskity syvän vatsalihaksen aktivoimiseen, vatsalihasten keskilinja antaa hieman periksi. Nämä kuulostavat aika pilkun viilaamiselta varmasti, mutta antaa osviittaa siitä, ettei asiat ole ihan niin yksinkertaisia, kuin voisi ajatella. Erkaumaan liittyen, "kuinka monta sormea väliin mahtuu"-testi ei todellakaan kerro kaikkea.

Lisäksi koulutuksessa oli vierailevana luennoitsijana kirurgi naistentautien leikkausosastolta. Hän kertoi lantionpohjan laskeumista ja niiden operatiivisista hoidoista. Kahdesta leikkauksesta katsottiin myös hänen kuvaama video. Kun eri vaihtoehtoja käytiin läpi, väistämättä tuli mieleen, että (tässäkin) asiassa kaikista kustannustehokkainta ja kivuttominta olisi ennaltaehkäisy! Eli asioihin puututtaisiin jo äitiyden alkumetreillä tai synnyttämättömillä naisilla heti, kun virtsankarkailua (tai muita oireita) ilmenee! Operaatiot olivat sen näköisiä, että ainakin itse motivoiduin tekemään kaikkeni, ettei sellaiseen joudu. Toki hän mainitsi että niistä palautuu yleensä nopeasti.
Naiset - kaikenikäiset, synnyttäneet tai synnyttämättömät, pidetäänhän lantionpohjasta huolta! Tulen myöhemmin palaamaan tähän aiheeseen vielä lisää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä.

Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valmis. 

Vaunulenkkeily kannattaa aloittaa ihan lyhyistä lenkeistä ja asteittain lisätä matkaa/aikaa. Kokei…

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen.

Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. (Tästä aiheesta oma …

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.)
Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellaki…