Siirry pääsisältöön

Vaihteleva vauvakuume

Ajattelin jatkaa avointa linjaa täällä blogissa omien mietteiden suhteen myös tässäkin asiassa. Välillä se vauvakuume iskee ja ajattelee, että olisipa ihanaa olla raskaana tai pienen vauvan kanssa. Jonain toisena hetkenä sitä ajattelee, että thank god, en ole nyt raskaana, kun pää meinaa hajota muutenkin.

Jo ennen pojan syntymää ajattelin, että en halua toista lasta alle kahden vuoden ikäerolla, tai ihan heti sen jälkeenkään. Halusin, että kroppa pääsee palautumaan kunnolla ja saada edes jonkin aikaa nauttia kokonaisista öistä. (Joillain ne tulevat aiemmin kuin toisilla...) Tavallaan ymmärrän myös sen ajatuksen, että "samoilla silmillä" koko vauva- ja vaipparumba läpi, vaikka useammankin lapsen kanssa. Itse kuitenkin ajattelen niin, että oman (ja samalla perheen) hyvinvoinnin kannalta on tärkeämpää äidin jaksaminen. Tähän väliin haluan huomauttaa, että pohdinta koskee vain omaa tilannettani, ei kenenkään muun. Jokainen on varmasti tehnyt juuri oikeat ratkaisut omassa tilanteessaan!
Nykyään sekä tahaton että vapaaehtoinen lapsettomuus on niin yleistä, että harva nykyään puhuu avoimesti vauvakuumeesta. 

Ensimmäisen kerran minulla tuli vauvakuume joskus 20-21 vuotiaana. Luin silloinkin äitiysblogeja ja synnytyskertomuksia ynnä muita. Kuitenkin järki voitti siinä tilanteessa, halusin saada AMK-opinnot valmiiksi ja hiukan edes töitä ennen mahdollista lasta. Kun vauvakuume meni ohi, kului monta vuotta sitä ilman. Kun olin ollut työelämässä pari vuotta, miehen kanssa ajateltiin, että nyt vois olla sopiva sauma antaa lapsen tulla, jos on tullakseen. Silloin ei kuitenkaan ollut varsinaista "vauvakuumetta", vaan päätös oli enemmän käytännöllinen. Nyt onkin ollut jännä huomata, kun on jo äiti, vauvakuumekin on voimakkaampi! Välillä tulee ihan fyysinen tarve olla raskaana, tai saada pikkuvauva hetinyt tähän! Hassua, se tunne on ihan uutta minulle. Ystävän kanssa puhuttiin ja arveltiin, että varmasti hormoneihin ja evoluutioon se liittyy. Onhan suvun jatkumisen kannalta parempi, jos jälkeläisiä on useampi.

Onko kukaan muu koskaan ärsyyntynyt kommentoinnista koskien "optimaalista" sisarusten ikäeroa? Jos lapset ovat vuoden ikäerolla, niin jotkut voivat ihmetellä, että mitä kiirettä on tarvinnut pitää. Itse olen saanut kuulla: "ei kannata odottaa liian pitkään, muuten sisarukset ei leiki toistensa kanssa" tai sitten: "tulee niin mukavuudenhaluiseksi ja kynnys (toiseen lapseen) kasvaa". Vaikka muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää, eivätkä kommentoijat ole tienneet kaikkea meidän tilanteesta, niin on ne hiukan pistänyt miettimään. Itse uskon, ettei mitään "oikeaa" vastausta ikäeroon ole, ja ihan varmasti kaikki sisarukset keksivät yhteistä puuhaa edes joskus.



Osalla äideistä, joiden esikoinen on saman ikäinen kuin poikani, on jo toinen lapsi tai sitten lapsi on tulossa. Tulee olo, että meidän perhe ei ole vielä "kokonainen". Samalla mietin, että ajatus on lähtökohtaisesti hassu. Eihän perheet ole ikinä "valmiita". Realistinen fakta on, että kaikki meistä tästä maailmasta joskus lähtee, uusia ihmisiä syntyy, joku muuttaa pois kotoa, ja joskus uusia ihmisiä muuttaa kotiin. Vain muutos on pysyvää, just go with the flow.

Pitkästä aikaa viikonloppuna tuli olo, että juuri nyt on hyvä. Pitkästä aikaa oltiin miehen kanssa treffeillä. Syötiin hyvin, juotiin hyvää viiniä ja oltiin myöhään kaupungilla. Poika oli ollut mamman kanssa koko illan ja mennyt tyytyväisenä nukkumaan. Tämän vuoden tavoitteena onkin treffit joka kuukausi ja omaa aikaa kummallekin joka viikko. Tämän idean saa vapaasti ottaa käyttöön, suosittelen lämpimästi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä.

Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valmis. 

Vaunulenkkeily kannattaa aloittaa ihan lyhyistä lenkeistä ja asteittain lisätä matkaa/aikaa. Kokei…

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen.

Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. (Tästä aiheesta oma …

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.)
Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellaki…