Siirry pääsisältöön

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta


En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.  Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen.

Joulukuu 2017

Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. (Tästä aiheesta oma postaus myöhemmin!). Harjoittelun ensivaiheessa palautetaan ensin lantionpohjan ja vatsalihasten hermotusta, koska ne ovat venyneet raskauden ja synnytyksen aikana. Harjoittelu aloitetaan lantionpohjan lihaksista ja syvästä vatsalihaksesta (transversus abdominis) ja kun niiden aktivointi sujuu helposti, voi mukaan ottaa muita vatsan lihasryhmiä. Jos näiden syvempien lihasten aktivoituminen on heikkoa ja alkaa tehdä raskaampaa liikuntaa, seurauksena voi olla voimansiirron häiriö tai lihasepätasapaino, joista puolestaan seuraa kipuja tai muita haittaavia oireita. Merkittävää tässä on se, etteivät nämä oireet välttämättä tule heti, ne saattaa olla vastassa joskus myöhemmin.

Joskus asiakkailta on kuullut, että lääkäri on jälkitarkastuksessa todennut kaiken olevan kunnossa ja äiti voi alkaa tehdä kaikkea mitä haluaa. Fysioterapeutit harvemmin ovat samaa mieltä. Fysioterapeuttinen tutkiminen on laajempi, kuin pelkästään vatsamakuulla makaaminen ja alapään silmämääräinen arviointi. Synnytyksen kulku vaikuttaa tietysti oleellisesti palautumiseen: synnytystapa, mahdolliset repeämät ja niiden laajuus, ponnistusvaiheen kesto… Jos kyse on sektiosta, silläkin on merkitystä, onko se suunniteltu, kiireellinen vai hätäsektio. Joskus hätäsektioon joutuneet ovat viimeiseen asti yrittäneet alatiesynnytystä, jolloin he toipuvat ikään kuin kummastakin synnytystavasta. Virtsankarkailua voi pitää ensimmäiset kaksi kuukautta asiaan kuuluvana, mutta sen jälkeen ne ovat merkki siitä, että ”jottain tarttis tehdä!”.  Suurin osa lantionpohjan lihaksista ja sidekudoksista sekä hermoista palautuu 4-6 kuukauden kuluttua alatiesynnytyksen aiheuttamasta venytyksestä. Se ei kuitenkaan vielä tarkoita, että ne automaattisesti olisivat täydessä kunnossa silloin.



Erkaumaan liittyen eniten spontaania palautumista tapahtuu ensimmäiset 3kk, mutta koko ensimmäisen vuoden sitä vielä jonkin verran tapahtuu. Omalla toiminnalla siihen pystyy vaikuttamaan. Äitiysfysioterapiassa harjoitteet arvioidaan tapauskohtaisesti. Sektioäideillä on luonnollisestikin vähemmän lantionpohjan ongelmia kuin alatiesynnyttäneillä, mutta he (sektion kokeneet) puolestaan kärsivät useammin selkäkivuista. Sektiossa leikataan seitsemän eri kudoskerroksen läpi, jolloin se vaikuttaa myös kaikkiin vatsalihasten kerroksiin. Tämän takia voi olla vaikeaa hahmottaa alavatsan aluetta sen jälkeen. Sektioarven vetolujuus on 50-60% kuuden viikon kuluttua synnytyksestä. Nostorajoitteita lukuun ottamatta ensimmäiset kolme kuukautta synnytyksen jälkeen on aika lailla samalla ohjeistuksella synnytystavasta riippuen. Sektioarpea kannattaa kuitenkin hieroa ja öljytä, kun haava on kunnolla parantunut.

Vaunulenkkeily on yleisin ja helpoin aerobinen liikunta tuoreilla äideillä. Matkaa ja aikaa voi pidentää omien tuntemusten mukaan, kannattaa maltillisesti aloittaa tässäkin.  Yritä joskus päästä kävelylenkille myös ilman vaunuja jolloin yläkroppa saa enemmän liikettä. Avaavaa niskahartian jumppaa esim. kepillä, kumpparilla tai rullalla kannattaa myös tehdä, sillä imetys/vauvan ruokkiminen ja hoitaminen ottaa kyllä niskan päälle. Jos sinulla on kova hinku tehdä salilla jotain ”raskaampaa” vaikka synnytyksestä ei olisi vielä kauaa aikaa, voit suosia yläkropan treeniä. Yläselän ja käsien lihakset tulevat olemaan kovilla jatkossa, kun vauva kasvaa ja häntä pitää nostella & kantaa paljon. Jos teet seisten liikkeitä, huomioi kuitenkin selän asento ja ryhdin kannattelu, ettet hae puuttuvaa voimaa koko kroppaa liikuttamalla. Tässä vaiheessa joku saattaa miettiä, että mites sitten kyykyt ja maastavedot tms? Niissä ei ole hyppelyitä/juoksua eikä rutistavia vatsalihasliikkeitä mutta jos teet niitä isoilla painoilla, ne aiheuttavat keskivartalolle voimakkaan paineen, eivätkä raskaudesta palautuvat vatsalihakset välttämättä ole siihen vielä valmiita. Yksiselitteistä vastausta viikkojen ja painojen suhteen ei ole.

Helmikuussa 2018 oli Turussakin lunta, oho!


Ravitsemus ja uni ovat tärkeässä roolissa palautumisen kannalta, mutta kumpaakin voi olla haastava toteuttaa vauva-arjessa, kun ”ykkösprioriteettina ” on uusi perheenjäsen. He eivät välttämättä anna öisin nukkua tai syödä silloin kuin äidillä olisi nälkä. Joskus on pakko toisella kädellä itse syödä ja toisella kädellä syöttää vauvaa.  Kotiin kannattaa hankkia helppoja välipaloja mitä napata vauvanhoidon välissä, esim. pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä… Itseä ehdottomasti yllätti se, kuinka paljon aikaa imettämiseen menee, eikä välttämättä ehtinyt/muistanut syödä. Nukkumiseen vinkkinä sanotaan monesti, että nuku silloin kuin vauva nukkuu. Joissakin perheissä se on vaan haastava toteuttaa, kaikki vauvat kun ei suostu nukkumaan pitkiä päikkäreitä…  Joskus oli ihan kiva itsekin käydä suihkussa tai juurikin syödä rauhassa. No joo, pointtina on kuitenkin, että kaikki mahdolliset lepotauot kannattaa hyödyntää, kyllä ne pyykit ja tiskit voi odottaa.  Ensimmäiset kuukaudet ovat tarkoituksella vauvan ja äidin symbioosia. Älä siis turhaan ota stressiä siitä, kuinka paljon on tullut istuttua tai maattua. Kun oma treenihetki tuntuu sopivalta hengähdystauolta, pyydä tukijoukoilta siihen mahdollisuus! 

P.s jatko-osa: Synnytyksestä palautuminen osa 2




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä.

Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valmis. 

Vaunulenkkeily kannattaa aloittaa ihan lyhyistä lenkeistä ja asteittain lisätä matkaa/aikaa. Kokei…

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.)
Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellaki…