Siirry pääsisältöön

Onko vanhemmilla omaa elämää ollenkaan? Taiteelliset muovailuvahaleikit vai siivoton koti? Lapsiperheiden somekuva

Viime viikolla leikin oman elämäni tutkivaa journalistia ja tein pienen gallupin Instagramissa. Kysymys oli suunnattu erityisesti lapsettomille ja kuului: "Miltä lapsiperhearki vaikuttaa somessa (tai ylipäätänsä)?" Päätin jakaa tämän kahteen osaan, koska muten tekstistä olisi tullut kovin pitkä. Tämä on siis jatkoa edelliselle postaukselle: Totta ja tarua lapsiperhearjesta - taaperon äiti paljastaa rehellisen mielipiteen

”Aihe kiinnostaa huomattavasti enemmän nyt kun on oma lapsi. Aiemmin usein skrollasin ohi ” (Vastaajalla parin kuukauden ikäinen vauva). Tämäkin on varmasti aika yleistä, varsinkin jos omissa ajatuksissa ei ole vielä ollut perheen perustamista. Tiedän kuitenkin, että joitain silti kiinnostaa lapsiperhejutut, vaikkei itsellä lapsia olisikaan. Täytyy tunnustaa myös, ettei mielestäni aiemmin vauvat olleet erityisen söpöjä. Sen jälkeen kun itse sai vauvan (joka oli tietysti maailman söpöin!) niin olen ollut paljon kiinnostuneempi muidenkin vauvoista. Viimeksi tänään katselin minimiehen vauvakuvia ja totesin miehelleni, etten kestä miten jumalattoman söpö hän oli! Siis minä, joka ei aiemmin erityisemmin välittänyt vauvoista.


"Tosi paljon pelkästään lapsen ympärillä pyörii asiat. Ennen mietin onko vanhemmilla omaa elämää ja omia kiinnostuksen kohteita ollenkaan muuhun jäljellä." (Vastaajalla noin parin kuukauden ikäinen vauva.) Muistan itsekin ajatelleeni noin, että onko enää "omaa elämää" ollenkaan sitten kun on lapsi/lapsia. Tämä varmasti riippuu aika paljon vanhemmasta, jälleen vastaan vain omasta näkökulmasta. Toisaalta tuntuu, että lapsen kanssa yhdessä tekemisestä nauttii ja iloitsee, mutta jos minulla ei olisi mitään omaa harrastusta tai aikaa, niin tulisin aivan varmasti hulluksi. Kuten aiemmin totesin, omiin harrastuksiin ei ole yhtä paljon aikaa kuin ennen, mutta olen suhtautunut asiaan niin, ettei tämä pikkulapsiaika kestä ikuisesti. Kyllä minä vielä joskus ehdin ja jaksan kaiken maailmaan zumbat ja barret ja bodyjamit kiertämään! Tärkeää on, että niitä omia hetkiä kuitenkin on säännöllisesti nytkin. 

Muutos on kaikista suurin tietysti vauvavuoden alussa esikoisen synnyttyä. Vauva tarvitsee paljon äitiään ja välillä oli fiilis, et enkö minä vessaankaan pääse silloin kuin haluan. Vauva kuitenkin kasvaa nopeasti ja se varsinainen symbioosi loppuu kyllä aikanaan. Loppujen lopuksi vauvavuosi on nopeasti ohi, vaikka jotkut päivät tuntuisivat pitkiltä. 


Tämä seuraava lainaus ei ollut varsinainen vastaus gallupiini, vaan vastaus erääseen uhmakiukku –tarinaan instagramissa. "Miten sitä jaksaa taaperon uhman kanssa, jos koirankin kanssa meinaa mennä jo hermot välillä." Itsekin aikanaan muistan miettineeni jotain vastaavaa, kun olen nähnyt riehuvan lapsen julkisella paikalla. Onneksi tähän vanhemmuuteen kasvaa itsekin pikku hiljaa mukana. Vauva on kuitenkin noin 9 kuukautta kohdussa, jonka jälkeen vanhemman rooliin on aikaa opetella noin 1,5 vuotta ennen ensimmäisiä uhman merkkejä. Vaikka välillä meinaa pää hajota toisen kiukkuamiseen, niin onneksi ne ihanat hetket kuitenkin vievät voiton. Saman päivän aikana saattaa monta kertaa olla itsekin kiukun partaalla mutta toisaalta myös yhtä paljon hauskassa rakkaushuumassa. 

”Riippu somettajasta eli jollain arki ihanaa, sööttiä, aurinkoisia vaunulenkkejä, taiteellisia muovailuvahaleikkejä, onnistuneita vesiväripiirroksia, itsetehtyjä sosekeittoja mitkä maistuu aina hyvälle… jne. Toisilla taas silmäpusseja, ainaista huutoa somen taustalla, siivoton koti ja valittamista ettei jaksa siivota. Tuntuu, että somettaja äiti jää helposti pyörimään niiden samojen aiheiden ympärille. Ehkä siksi olenkin lopettanut monien äitien seuraamisen.” Tunnistan helposti tämän ilmiön, mistä kommentoija puhuu. On inspiroivia tilejä ja sitten taas enemmän realistisia tilejä. Toisaalta kumpikaan näistä vastauksessa mainituista ääripäistä ei ole koko totuus. Varmasti niiden taiteellisten ja ihanien kuvien taustalla on joskus kaaos ja toisaalta taas siivottomassa kodissa väsymyksestä huolimatta on ihania hetkiä perheenjäsenten kesken! Henkilökohtaisesti haluaisin, että tuon esille sopivassa suhteessa kumpaakin. (En ole varma miten olen siinä vielä onnistunut...) Somessa saa kyllä helposti kateuden tunteita, itse aina ihailen niitä, jotka jaksavat leipoa ja askarrella lapsien kanssa. Toisaalta joku saattaa ajatella, että meillä on puolestaan liikunnallista menoa. 


Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä tämä vastaus: "Intensiiviseltä, haastavalta, mutta antoisalta, merkitykselliseltä ja tunnepitoiselta"  Tämä! En olisi edes itse osannut tiivistää tätä kokonaisuutta paremmin. Tavallaan se haastavuus lisää myös palkitsevuutta. Toni Wirtanen totesi hyvin vanhemmuudesta Vain Elämää ohjelmassa, "ettei tarvitse enää ahdistua elämän tarkoituksesta." Lapsi tuo siihen uuden, mutta ilmiselvän tarkoituksen. 

Mahtaako tämä ja edellinen postaus kuulostaa siltä, että yritän ”aivopestä” lapsettomia haluamaan lapsia? Kertokaa te minulle (joko täällä tai instagramissa @fysioterhi). Halusin kuitenkin herätellä ajatuksia ja kertoa mitä oikeasti aiheesta ajattelen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä.

Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valmis. 

Vaunulenkkeily kannattaa aloittaa ihan lyhyistä lenkeistä ja asteittain lisätä matkaa/aikaa. Kokei…

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen.

Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. (Tästä aiheesta oma …

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.)
Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellaki…