Siirry pääsisältöön

Mikä kaikki on toisin toisessa raskaudessa? Raskauden toisen kolmanneksen kuulumiset

Mahtaako aika kullata muistot myös tästä raskaudesta, ja parin vuoden päästä ajattelen "ah oli niin ihanaa olla raskaana, olisinpa taas." Koska useimmiten tämän raskauden aikana ajatukset ovat olleet jotain aivan muuta. Vaikka ensimmäisessä pääsin fyysisesti tosi helpolla, mutta myös silloin ajatukset pyörivät jotenkin liikaa tulevaisuuden murehtimisessa. Raskaudet voivat olla todella erilaisia eri ihmisillä, mutta myös samalla ihmisellä voi olla hyvinkin erilaiset kokemukset raskausajasta. Siinä missä toiset käyvät kuntosalilla viimeiseen asti, toiset joutuvat lääkärin määräyksestä jo puolessa välissä raskautta vuodelepoon. Päätinkin vertailla, mitä eroa itse olen huomannut kahden kokemuksen välillä. 

Toinen raskaus ollut kaikin puolin raskaampi kuin ensimmäinen

Rintojen kasvu yllätti! Ensimmäisessä raskaudessa pystyin käyttämään omia normaaleja rintaliivejä raskauden loppuun saakka. Ehkä ihan parina viimeisenä viikkona saattoi jotain kasvua huomata, mutta muuten ei juurikaan. Toisella kertaa sen sijaan kasvu selvästi alkoi jo ensimmäisellä kolmanneksella ja välillä rintoja särki oikein kunnolla! Kaikenlaista kosketusta piti varoa. Enkä puhu pelkästään nännien herkkyydestä, vaan rintojen arkuudesta ylipäätänsä. Imetysliivit, jotka luonnollisesti ovat isompikokoiset, kuin normaalit liivini, jouduin kaivamaan kaapista esille jo raskauden puolessa välissä. 

Nyt jo tuntuu, että vatsa on yhtä iso, kuin esikoisesta loppuvaiheessa. Useammin kuin pari kertaa olen miehelleni todennut "apua, tää on nyt jo noin iso, kuinka iso tästä oikeen tuleee!". No, mies epäilee että vauva on 57cm ja 4,5kg.... -Hope not. Esikoinen oli 55cm ja 3890g. Siitä huolimatta maha oli silloin loppuvaiheessakin melko siro kuitenkin. Itse olen huomannut vatsan kasvun tänä keväänä jo ihan ensimmäistä viikoista saakka, vaikka eihän sitä muut ihmiset kovin aikaisin huomanneet tälläkään kertaa. Esikoisesta maha alkoi näkymään edes vähän rakenneultran aikoihin (rv 22+), mutta ei sitä silloin muut huomanneet, jos eivät tienneet. Tällä kertaa rv 22 aikoihin tuntui olevan kunnon pallo jo. Kummastakin on kyllä tyypillinen poikamaha, eli pallo edessä ja alhaalla. Takaa raskautta ei huomaa yhtään. 


Nyt tiedän miltä liitoskivut tuntuu. Esikoisesta en juurikaan tuntenut liitoskipuja. Viimeisen kuukauden aikana tuntui jotain pientä liikekipua muutamissa liikkeissä. Ensimmäiset tuntemukset tällä kertaa tuntuivat varmasti jo neljännen kuun aikana. Ei ollut sentään jatkuvaa tai päivittäistä kipua (vieläkään oikeastaan ole, nyt rv 25 alkanut). Joinakin päivinä ollut menkkamaista jomotusta koko päivän, ilman että lepo on auttanut. Onneksi ei sentään kovin usein näitä päiviä ole ollut. Joka tapauksessa aivan erilaisia tuntemuksia ollut häpyluun ja SI-nivelen seudulla, kuin kolme vuotta sitten. Sinänsä en ihmettele sitä yhtään, koska silloin treenasin huomattavasti enemmän kuin nyt. 

Vaikutus ryhtiin jo heti alussa. Johonkin alkuraskautta käsittelevään tekstiin mainitsinkin, että jo sillä viikolla, kun tein positiivisen raskaustestin, tunsin, että hyvää ryhtiä on "työläämpi" pitää. Eli raskaushormonit vaikuttivat koko kropan niveliin jo ensimmäisenä kuukautena! Positiivisen testin tein noin 5 viikolla. Sanomattakin on selvää, että ryhdin ylläpito ei ainakaan helpotu raskauden edetessä. Pilates on hirmu hyvää treeniä siihen, mutta myönnän avoimesti ammatistani huolimatta, että tässä raskaudessa voimavarat sen tekemiseen ovat todella olleet koetuksella. 

Luulin, että osaisin ottaa rennommin. Kun tein positiivisen raskaustestin, päätin, että tässä raskaudessa en sitten murehdi turhaan etukäteen kaiken maailman katastrofiajatuksia. No, nyt voin todeta, että bullshit, kyllä niin vaan taas kävi. Mielenterveys ei ehkä ollut kaikista vahvimmalla tolalla ennen raskaaksi tuloa, joten se ei ainakaan helpottanut tätä asiaa. Nyt kuudennen kuun aikana olen alkanut jonkin verran luottamaan, että ehkä kaikki meneekin hyvin! 

Esikoisen kanssa tietysti puuhaa riittää. Kolme vuotta sitten raskaana ollessa vapaa-ajalla saattoi tehdä juuri sitä, mikä itsestä tuntui parhaimmalta. Nyt luonnollisesti mennään parivuotiaan rytmissä vapaa-ajalla. Lisäksi korona-aika on jonkin verran rajoittanut omaa aikaa ja parisuhdeaikaa, vaikka tilanne nyt onkin eri, kuin keväällä. Tuntuu, että kaikissa syksyn suunnitelmissa on varaus "jos emme ole flunssassa tai karanteenissa, niin..." Esikoinen on neljänä päivänä viikossa päiväkodissa, mikä on mielestäni hyvä juttu. Ei aina tarvitse itse olla se, joka juoksee perässä tai yrittää saada opettelemaan pukemaan itse vaatteet ym. Lisäksi hän on aiemmin tottunut siihen, että äiti pystyy temppuilemaan leikkipaikoissa ja esim. hyppiä trampalla, niin välillä hänen (ja minun) on ollut vaikea ymmärtää, ettei äiti pysty riehumaan tuttuun tyyliin hänen kanssaan. 

Nähtäväksi vielä jää, miten viimeinen kolmannes sujuu! Ja tietysti vähän jännittää, miten korona mahdollisesti vaikuttaa synnytykseen ja lapsivuodeaikaan vuoden vaihteessa. Reaaliaikaisia kuulumisia pystyt seuraamaan myös instagramissa @fysioterhi. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.) Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todel

Koronan sivuvaikutus - meille tulee vauva! (Jos kaikki menee hyvin)

Kolme vuotta sitten kun olin ensimmäistä kertaa raskaana, olin aivan hysteerinen siitä, että useampi ystävä ja sukulainen sai tietää jo aikaisessa vaiheessa, about viikon kuusi tienoilla. Olisin halunnut pitää sen salassa koko ensimmäisen kolmanneksen, koska pelkäsin keskenmenoa. Ajattelin, että mitä useampi siitä jo tietää, sitä useampi myös pettyy, jos se menee kesken. Myöhemmin olen tajunnut, että totta hitossa olisin kertonut ystäville ja lähimmille sukulaisille sekä muutamille työkavereille mahdollisesta keskenmenosta, joten mitä väliä, vaikka he saavat jo tietää myös raskaudesta. Olisihan se suru kuitenkin niin iso, ettei sitä voisi peitellä sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa on enemmän tekemisissä. Tai jos peittelisikin, siitä tuskin seuraisi mitään hyvää psyykkisesti tai fyysisesti.  Vapun jälkeen lauantaina tein aamulla raskaustestin ja siihen piirtyi lähes heti selkeä viiva! Jotenkin olin sillä viikolla aavistellut, että näin saattaisi olla. Ehkä hauskin epäilys liittyi s

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.   Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen. Joulukuu 2017 Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. Harjoittelun ensivaiheessa palautetaan ensin lantionpohjan ja vatsalihasten hermotusta, koska ne ovat venyneet raskauden ja synnytyksen aikan