Siirry pääsisältöön

Saitko tarpeeksi apua neuvolasta? -Eriarvoisuus terveydenhuollossa

Viime viikolla synnytysvalmennuskeskustelussa doulan kanssa tuli puheeksi esikoisen synnytys, sen jälkeinen aika ja vauvavuosi. Keskustelun aikana nousi esille useita sellaisia asioita, joihin olisimme kaivanneet apua/tukea neuvolan kautta, mitä emme saaneet. Alun perin ajattelin laittaa tästä jutun ihan vain instagramiin kantaaottavaksi kuvatekstiksi. Tajusin kuitenkin tämän viikon neuvolakäynnin jälkeen, että tästä aiheesta on sanottavaa itse asiassa blogitekstin verran. Suomea on pidetty tasa-arvoisena maana (mitä se monessa mielessä onkin) ja neuvolasysteemiä erittäin tärkeänä ja maailmanlaajuisesti uniikkina systeeminä. Totta kai, on äärettömän hienoa, että neuvolat ovat olemassa ja julkinen terveydenhuolto on ylipäätänsä toimivaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ongelmia tai parannettavan varaa olisi. 
Esikoisen neuvolakokemuksien takia odotukset neuvolaa kohtaan eivät ole kovin korkealla.

Näihin asioihin emme saaneet apua neuvolasta -tai ainakaan aloitetta avun saamiseen: vauvan allergiat ja refluksi, imetysongelmat, vauvan niskan ja selän alueen jumit (jotka vaikuttaa imetykseen ja esim istumisen oppimiseen), synnytyskokemuksen käsittely ja neuvolapsykologille pääseminen. Kaikki nämä selvitin itse tilanteessa, jossa voimavarat olivat valmiiksi vähäisemmät. Näiden asioiden selvittely vaati myös jonkin verran salapoliisityötä: 

  • Olimme (onneksi) hankkineet vauvalle terveysvakuutuksen jo raskauden aikana ja käytimme sitä vatsaoireiden selvittämiseen ensimmäisen kerran kun hän oli 3,5kk ikäinen. Vakuutus osoittautui jokaisen euron arvoiseksi ja maksoi kyllä itsensä takaisin.
  • Imetysongelmiin sain apua Imetyksen Tuki ry:n nettisivuilta ja Facebook-ryhmästä, vaikka olisin tarvinnut hands-on-opastusta.
  • Vauvan motorisen kehitykseen ja kipuoireisiin saimme helpotusta osteopatiasta, tämän bongasin muistaakseni refluksilapset Facebook ryhmästä.
  • Kun synnytyskokemus jäi vaivaamaan mieltäni, kuulin ystävältäni, että Tyksiin on mahdollista päästä keskustelemaan kokemuksesta kätilön kanssa ja asia järjestyi, kun soitin suoraa Tyksiin.
  • Kun vauvavuosi oli lopuillaan, tajusin että minulla saattoi olla synnytyksen jälkeinen masennus. Ajattelin että se menee itsestään ohi, kun vauvavuosi on mennyt. Kun lapsi oli 1,5v tajusin, että tarvitsen keskusteluapua asioihini. Soitin itkien neuvolan ajanvarausjärjestelmään ja kysyin miten pääsen neuvolapsykologille. Siitä eteenpäin järjestyi neuvolan kautta tämä asia.
Meidänkin tilanteessa oli siis viisi sellaista asiaa, jotka liittyvät neuvolassa käsiteltäviin teemoihin, mutta niihin ei oikeastaan puututtu. Tuli olo, että kaikesta säästetään (totta kai kun raha ratkaisee kunnallispolitiikassa) ja eteenpäin lähetetään vain, jos on kyse todella vakavasta jutusta. Olimme kuitenkin sen verran onnekkaita, että meillä oli varaa vakuutukseen ja käydä vauvan kanssa osteopaatilla. Lisäksi tulevaa synnytyskokemusta ajatellen minulla on mahdollisuus käydä yksityisessä synnytysvalmennuksessa ja saada samalta henkilöltä tarpeen vaatiessa myös imetysapua vauvan synnyttyä. En missään nimessä sano tätä kehuskellakseni, vaan olen tullut ajatelleeksi, miten vastaavassa tilanteessa olisimme pärjänneet, jos mahdollisuutta näihin ei olisi ollut? Mitä jos en olisi Facebookissa ollenkaan ja löytänyt tarpeellisia vertaistukiryhmiä? Vauva olisi todennäköisesti huutanut ja itkenyt kahta kauheammin ja koko vuoden. Itse olisin ainakin vielä pahemmin palanut loppuun ja masentunut vakavammin.

Voihan se olla, että minun odotukset olivat alkujaan epärealistiset neuvolaa kohtaan. Ehkä tärkeintä on se, ettei vauvaa/lasta uhkaa vakava sairaus tai kehityshäiriö ja hänen perustarpeistaan huolehditaan. Kiva lisä olisi ollut ajan tasalla oleva tieto vatsavaivoista, allergioista, motorisen kehitykseen tukemisesta ja synnytyksestä palautumiseen (henkisesti ja fyysisesti) sekä synnytykseen valmistautumisesta. Tiedän, ettei tämä ole yksittäisten terveydenhoitajien syytä! Lisäkoulutuksiin on varmasti hankala (ellei mahdoton) päästä, ellei itse sitä maksa. Eikä se välttämättä näy palkassa sitten mitenkään, vaikka omakustanteisesti kävisikin.

Nykyisessä terveydenhuollossa on mielestäni kaksi tekijää, jotka asettavat ihmiset huomattavasti eriarvoiseen asemaan: työterveyshuolto ja terveysvakuutukset. Neuvolaterveydenhoitajan kanssa tuli puheeksi, että minulla on työterveyshuolto Mehiläisessä, jossa voin puhelinsovelluksella varata ajan vaikka samalle päivälle tai huomiselle ja akuutisti on mahdollisuus mennä mihin tahansa Turun alueen kolmesta toimipisteestä. Omalle työterveyslääkärillekin toki saa yleensä helposti aikoja. Terveydenhoitaja kertoi, että heillä on työterveys kaupungin kautta, eikä lääkäriä pysty todellakaan itse vaihtamaan ja joskus seuraava vapaa aika on vasta kolmen viikon päästä! Huomioitava seikka on tietysti se, etteivät kaikki ihmisryhmät edes kuulu työterveyden piiriin ollenkaan. Kuitenkin myös tässä ryhmässä, joille työterveyshuolto kuuluu, on "kahden kastin kansalaisia".

Vakuutukseen liittyen esimerkiksi voin vauvan vatsavaivojen lisäksi ottaa oman psyykkisen oireilun. Neuvolapsykologi totesi, että käynti psykiatrilla olisi paikallaan, mutta Turun kaupungilla jonot ovat pitkät ja vastauksena saattaa olla, ettei ongelmani ole "tarpeeksi vaikeita” saadakseni jatkohoitoa julkisen sektorin kautta. Koska minulla on terveysvakuutus, sain jälleen netin kautta varattua psykiatrille suoraa ajan. Käynnin itse maksettuani sain vakuutuksen kautta rahat nopeasti takaisin ja hoito pääsee etenemään. Julkisella sektorilla jonot ovat yleensä monta kuukautta pitkiä ja joskus jopa puoli vuotta.

Sote-uudistusta on väännetty ja työstetty iät ja ajat, mutta mitään valmista ei ole konkreettisesti vielä tullut. Näiden kokemuksieni myötä palveluseteliehdotus ei kuulostaisi yhtään hullummalta. Tähän loppuun en voi todeta, että jännityksellä odotan, mitä eduskunnassa päätetään, jos päätetään. Saattaa nimittäin olla, että jännitystä saisi pitää yllä vielä seuraavat vuodet.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä.

Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valmis. 

Vaunulenkkeily kannattaa aloittaa ihan lyhyistä lenkeistä ja asteittain lisätä matkaa/aikaa. Kokei…

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen.

Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä kunnossa. (Tästä aiheesta oma …

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.)
Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todellaki…