Siirry pääsisältöön

Miksi synnytykseen pitäisi valmistautua? Mitä itse aion tehdä toisin toisella kertaa?

Synnytysvalmennuksiin liittyvät käytännöt neuvoloissa ilmeisesti vaihtelevat eri paikkakunnilla, mutta monissa paikoissa ne on "ajettu alas" eikä synnytysvalmennusta käytännössä ole yhtään (siis jo ennen koronaa). Terveydenhoitaja saattaa jopa sanoa, että parempi sinne on vaan mennä sen kummempia ajattelematta, kun ei voi tietää, miten se etenee. Mutta MIKSI sitten itse olen toista mieltä ja synnytykseen kannattaisi valmistautua? Eikö sinne voisi vaan mennä ja pyöräyttää lapsen ulos kätilöiden ohjeistuksella? Niin toki saa tehdä ihan vapaasti. Fakta on kuitenkin se, että aika harvalla ensisynnyttäjällä se synnytys etenee vauhdilla ja vauva syntyy kuin itsestään. Toki niitäkin tapauksia on, mutta synnytykseen monesti liittyy paljon eri vaiheita, ja joskus saattaa usko tai voimat meinata loppua. Silloin on hyötyä, että tietää synnytyksen fysiologisesta kulusta ja esim. kivunlievitysvaihtoehdoista etukäteen. Osalle ensisynnyttäjistä saattaa tulla myös yllätyksenä, etteivät kätilöt ehdi koko aikaa päivystää yhden synnyttäjän luona, vaan heillä saattaa olla monta synnytystä hoidettavana samaan aikaan. 

Synnytykseen valmistautuminen ei kuitenkaan tarkoita, että tekee valmiin käsikirjoituksen synnytykseen ja pettyy raskaasti, jos se ei toteudukaan. Vaan sitä, että tietää olemassa olevat vaihtoehdot, kirjoittaa niistä mieleiset toiveet ja kuitenkin tiedostaa, että synnytykseen voi kuulua myös äkilliset suunnitelman muutokset. Kun tiedostaa hormonien vaikutukset synnytyksen kulkuun ja omien tunnetilojen vaikutukset niihin hormoneihin, voi parhaimmassa tapauksessa edistää synnytyksen kulkua. Henkinen valmistautuminen saattaa auttaa myös synnytyskokemuksen käsittelyssä jälkikäteen. Se on niin maailmaa mullistava tapahtuma monessa mielessä ja herättää vahvoja tunteita myös jälkikäteen. Fyysinen valmistautuminen puolestaan voi 
jopa edesauttaa vauvaa kohdussa hyvään tarjontaan (alatiesynnytystä ajatellen). Vauva hakeutuu kohdussa siihen asentoon, missä hänellä on eniten tilaa ja kropan kireydet vaikuttavat tähän. Lisäksi synnytyksen aikaisella liikkumisella voit edesauttaa vauvaa etenemään oikealla tavalla synnytyskanavassa.

Synnytykseen valmistautuminen ja synnytyksen "käsikirjoittaminen" ovat kaksi eri asiaa.

Mitä sitten kannattaa huomioida tai harjoitella etukäteen? Muutama näistä olikin mainittu jo edellisessä aiheeseen liittyvässä tekstissä alkuvuodesta Maratonille kylmiltään - ei kiitos! Synnytykseen valmistautuminen. Kokonaisuuden kannalta haluan kuitenkin tuoda ne myös tässä esille. 

Mielikuvat. 
Voimakas pelko syystä tai toisesta saattaa jopa keskeyttää synnytyksen etenemisen. Rentoutuminen ja turvallisuuden tunne puolestaan edistää sitä. On tieteellisesti todistettu, että kipuun suhtautuminen vaikuttaa kipukokemukseen. Synnytyskipu on ns. positiivista kipua, koska sen päätteeksi saat tavata lapsesi. Itsellä toimiva mielikuva supistuksiin liittyen oli meren aaltoihin liittyvä: aalto lähestyy, voimistuu, "huippukohdan" saavutettuaan se laantuu ja vetäytyy.

Musiikki. Musiikin keinoin saa monessakin tilanteessa itsensä psyykattua tiettyyn mielentilaan. Toisaalta voit kaivata synnytyksessä rauhoittumista, toisaalta fyysisempää tsemppiä. Nämä kummatkin kannattaa huomioida soittolistaa laatiessa. Esikoisen synnytyksessä kuunneltiin Raskasta Joulua versioita akustisesti ja se toimi hyvin! 

Jooga asennot ja Spinning Babies. Nämä liittyvät erityisesti siihen, mihin asentoon vauva kohdussa hakeutuu ja millaiset fyysiset edellytykset äidin kropan puolesta alatiesynnytykseen on. Erityisesti syväkyykkyä kannattaa harjoitella lepoasentona. Suosittelen lämpimästi kirjaa Raskausajan jooga -ihme sisälläsi, siellä on todella paljon tietoa ja havannollistavia kuvia ja harjoitteita koko raskausajalle ja myös synnytykseen liittyen. Spinning Babies liikkeitä löytyy myös googlaamalla, mutta osa synnytysvalmentajista, doulista ja äitiysfysioterapeuteista on kouluttautunut niitä ohjaamaan. 

Liike pallon kanssa. Keinuttelu (tai liikkuminen ylipäätänsä) tekee hyvää lantiolle jo raskausaikana mutta myös synnytyksessä edesauttaakseen rentoutumista ja vauvan laskeutumista lantiossa. Liike ja liikkuminen helpottaa ajatusten suuntaamista pois kivusta.

Hengitys (ja mahdollisesti myös synnytyslaulu). Kohtu on lihas, joka tarvitsee happea toimiakseen. Lisäksi lantionpohja, pallea ja kasvojen alaosa ovat fysiologisesti yhteydessä toisiinsa. Tämän takia kannattaa keskittyä rauhallisiin hengityksiin supistusten aikana ja pitää leuan alue rentona, jotta lantionpohjakin pysyisi rentona paremmin. Matalasti resonoivat vokaalit voivat toimia myös kipua lievittävänä. Tähän synnytyslauluasiaan kannattaa tutustua tarkemmin jo etukäteen, jos olet kiinnostunut luonnonmukaisesta kivunlievityskeinoista. Nimestään huolimatta siellä ei siis tarvitse mitään biisejä alkaa laulamaan. 

Lantionpohjan rentona pitäminen. Tämä kannattaa ehdottomasti huomioida jo raskausaikana mahdollisimman hyvin, koska uusia asioita on hankala sisäistää synnytyksen ollessa jo käynnissä. Aiheesta löytyy tarkempi kuvaus teksteissä: Oletko aktivoinut lantionpohjan lihaksia oikein (nimestä huolimatta sieltä löytyy myös rentoutumisen tunnistusta) ja Miten sitä pimppijumppaa pitikään tehdä? (asiaa myös ylijännityksestä ja rentoutumisasennoista). 

Mitä itse aion tehdä toisin? Esikoisen synnytyksessä en oikein tuntenut ponnistustarvetta voimakkaana ja rupesinkin vaan "puoliväkisin" voimalla ponnistamaan. Ja luoja sentään kun runttaisin väkisin. Silloin kävi juuri päinvastoin, kun piti, eli lantionpohja ei ollut rentona. Oli aika mind blown tajuta ennen tätä toista synnytystä, että kohdulla on refleksi, joka pitää huolen siitä, että lapsi syntyy, vaikka äiti ei aktiivisesti ponnistaisi. Jopa koomassa olevat äidit ovat synnyttäneet alakautta. (Googlaa fetal ejection reflex jos mielenkiinto heräsi.) Tavallaan ainut mitä pitää tehdä, on olla rentona ja antaa kropan hoitaa se, minkä sille on luonnollista. Kokemuksesta tiedän, että se ei ole ihan niin helppoa, miltä kuulostaa! Ja huom. tämä osio koski tilannetta, jossa vauva on optimaalisessa tarjonnassa ja äidin luisessa lantiossa on edellytykset alatiesynnytykseen.

Esikoisen synnytykseen mentäessä olin toivonut mahdollisimman pystyasentoa ponnistusvaiheeseen. Muutamia vaihtoehtoja kokeilimme, mutta päädyimme kuitenkin siihen perinteiseen puoli-istuvaan asentoon selinmakuulla. Nyt olen käynyt lisää vaihtoehtoja asentoihin synnytysvalmennus-doulan kanssa käytännössä läpi ja muitakin juttuja ensimmäisestä synnytyksestä, mitä kannattaa nyt huomioida eri tavalla. Tyksissä on nykyään mahdollista myös ammeeseen synnytys ja sekin ajatuksena kiehtoo! Jos amme on vain vapaana, niin haluaisin antaa sille mahdollisuuden.

Kuvat otettu rv 28+0. Kuvaaja: Ari Mäkiö

Laskettuun aikaan on 54 päivää jäljellä. Toisaalta aika paljon, toisaalta niin vähän! Jonkin aikaa sitten synnytys jännitti "huonolla tavalla", mutta nyt huomaan ajatusten kääntyneen ja jännitys on sellaista positiivista jännitystä. Millä mielellä itse menit synnyttämään -tai olet kenties menossa tulevaisuudessa? Kommentoi alle, tai IG:ssä @fysioterhi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oletko sinäkin työntänyt lastenvaunuja aina väärin?

En malttanut millään olla käyttämättä klikkiotsikkoa, koska se sopi tähän aiheeseen! Pahoittelut siitä. Vaunulenkkeily on yksi yleisimmistä ja helpoimmista liikuntamuodoista äideille. Lisäksi äideillä on monesti niskahartia ja yläselkä jumissa. Emme siis halua vaunulenkeillä ainakaan lisätä niitä jumituksia, siksi tämä aihe. Lisäksi synnytyksestä toipuvassa kropassa saattaa tuntua kipuja, jos huonolla tekniikalla työntää rankassa maastossa pitkää lenkkiä. Tässä esimerkki siitä, miten ei kannata työntää. Puolustuksekseni voin todeta ihailleeni seepraa Hyvässä asennossa rattaat/vaunut ovat lähellä kroppaa, hartiat alhaalla ja kyynärnivelet noin 90 asteen kulmassa (riippuen siitä kuinka hyvin työntöaisaa saa säädettyä). Jos rattaat karkaavat liian kauas eteen kädet suoristuvat, yläselkä pyöristyy ja hartiat nousevat ylemmäs. Lisäksi ylämäkeen työntäessä vaunuja kovin kaukana itsestä kohdistuu vatsalihasten jännesaumaan voimakastakin rasitusta, johon se ei välttämättä olisi vielä valm

Synnytyksestä palautuminen (ensimmäiset kuukaudet) äitiysfysioterapian näkökulmasta

En ole suinkaan ensimmäinen joka tästä aiheesta kirjoittaa, mutta halusin kuitenkin tästäkin antaa oman panostukseni blogimaailmaan. Somesta saattaa joskus saada hiukan vääristyneen kuvan siitä, mitä joku on tehnyt. Tietenkään en halua pelotella ja sanoa, ettei saa tehdä mitään! Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. kudostyyppi.   Aihe on sen verran laaja, että rajasin tämän postauksen koskemaan ensimmäisiä kuukausia synnytyksen jälkeen. Nopeinta palautuminen on juurikin ensimmäiset kolme kuukautta, mutta sitä voi tapahtua vielä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen imetyksen kestosta riippuen. Joulukuu 2017 Mites sitten se liikunta? Osa äideistä ei malttaisi millään odottaa, että pääsisi takaisin raskaamman liikunnan pariin. Kukaan äitiysfyssari ei juuri kenellekään voi suositella juoksua tai hyppelyä sisältävää liikuntaa ainakaan ennen kolmea kuukautta. Sen jälkeenkään edellytykset niihin ei välttämättä ole vielä ku

Oletko sinäkin pissannut aina väärin? -Vessa-asiaa lantionpohjan fysioterapian näkökulmasta

Nyt on blogihistoriani toinen kerta, kun käytän klikkiotsikkoa, mutta se jotenkin sopi tähän. Oli nimittäin "huvittavaa" saada itse 26-vuotiaana kuulla pissanneensa väärin ties kuinka kauan. Tällöin olin lantionpohjan fysioterapian peruskoulutuksessa vuonna 2017. Samana vuonna pari kuukautta myöhemmin tulin raskaaksi, mutta en tietenkään tiennyt sitä vielä silloin. Tässä tekstissä käsittelen siis vessa-asioita, mutta eri näkökulmasta, kuin lapsiperheessä yleensä. Nyt unohdetaan vaipat ja potat ja keskitytään äiteihin! (Sori isit, mutta miesten asioihin en ole niin perehtynyt.) Mikä sitten on tämä väärä tapa pissata? Se, että pinnistelee ja ponnistelee sen eteen, että pissa ylipäätänsä tulisi tai tulisi mahdollisimman nopeasti. Tämä tapa aiheuttaa lantionpohjan ylijännitystä, lisää painetta alueella ja saattaa johtaa pissaamisen ongelmiin myöhemmässä elämässä. Nyt seuraa omakohtaisia paljastuksia: (synnyttämättömät naiset ja mieslukijat huom) alatiesynnytyksessä sain todel